maanantai 13. marraskuuta 2017

Mahtava viinitasting: Saksan jokilaaksojen viinit!

Tämän vuoden viini- ja ruokamessujen parasta antia oli mahtava viinitasting Saksan jokilaaksojen viineistä. Viime kesänä teimme ihanan reissun Alsacen kuvankauniisiin viinikyliin ja tutustuimme pitkään ja hartaasti alsacelaisiin viineihin. Reissun ihanin päivä vietettiin Eguisheimin kylässä, jossa tutustuimme mm. Zinckin viinitilaan ja kävimme lukemattomissa viinitaloissa. Eguisheim on meistä ihan must paikka Alsaceen matkuvastalle viinin ystävälle. Toisena matkahaaveena minulla on jo pidempään ollut Moselin alue. Tänne olisi ihana lähteä pyöräilemään ja tutustumaan Moselin alueen viineihin. 

Ajattelin lievittää matkakuumetta osallistumalla viini- ja ruokamessujen Saksan jokilaaksojen viinien tastingiin. Mitäs veikkaatte, lievenikö matkakuume...? Ei lieventynyt, päinvastoin! Antti Uusitalon pitämä luento ja tasting Saksan jokilaaksojen viineistä oli erinomaisen hyvä. Saimme kuulla napakan tietopaketin Saksan jokilaaksojen viineistä, tyypillisistä rypäleistä ja näimme kuvia upeista maisemista! Aivan mielettömän näköisiä paikkoja! Jos eteesi sattuu ja tarjoutuu mahdollisuus osallistua Antin pitämään tastingiin, suosittelen ehdottomasti osallistumaan. Viineistä innostuneelle suosittelen vierailua ravintola Vinkkeliin, jonka viineistä Antti vastaa.  

Tastingissa maistoimme kuusi erilaista viiniä, joista muutamasta omasta suosikista kerron tarkemmin. Kas kummaa, omat viinisuosikit olivatkin peräisin juuri Moselista. Taitaa olla mulle niin sopiva matkakohde! Maistelun aloitimme kuplivalla, jatkoimme valkoviineillä, maistoimme yhden punaviinin ja ihan lopuksi makeahkon rieslingin. Aika kiva lauantain alkuillan kattaus? Kannattaa muuten tsekata Saksan viinitiedotuksen sivut. Tastingissa saimme erinomaisen Saksan viinitiedotuksen esitteen saksalaisista viineistä.  



Saksahan tunnetaan valkoviineistä, mutta punaviinien tuotanto kasvaa koko ajan. Tämän verran itsekin tiesin ennen tastingia, mutta luennon aikana opin kaikenlaista uutta. Kuten, että Saksa on maailman kahdeksanneksi suurin viinintuottajamaa ja suurin osa maan viinialueista sijaitsee jokilaaksoissa. Alkon valikoimista Antin koonnin mukaan saksalaisia valkoviinejä on 172 kappaletta, punaviinejä 16 kappaletta. Mielenkiintoista on, että Saksa on maailman kärkimaita kuohuviinien nauttijoina ja meiltä Alkostakin saksalaisia kuplivia löytyy 24 erilaista.  

Tastingissa maistoimme alkuun erittäin kuivaa, hapokasta, hedelmäistä ja sitruksista Barth Riesling-kuohuviiniä. Hintaa tällä kuohuviinillä on 19,98 €. Minun makuuni Barth Riesling oli aivan kiva kuohari, mutta aavistuksen liian kuiva. Barth Rieslingissä miellytti pehmeät kuplat ja hedelmäinen maku. Juoma toimii hyvin tietenkin aperitiivina, pikkusuolaisten ja vaikka blinien kera. 


Kuva löytyi täältä
Maistelun viineistä omaksi suosikiksi nousi aivan uusi tuttavuus! Ihastuin tähän Moselin alueen Carl Loewen Quant Riesling 2016 -viiniin. Viinitalon tarhojen vuonna 1896 istutetut riesling-köynnökset kuuluvat maailman vanhimpiin. Carl  Loewenilla on pitkä historia aina vuodesta 1803 lähtien. Perheomisteinen tila keskittyy ainoastaan riesling-viinien tuotantoon ja heidän mukaansa Moselin riesling on parhaimmillaan kepeä, mutta täynnä luonnetta.  

Täytyy sanoa, että taisi olla rakkautta ensisiemauksella meidän välillä! Viini on hedelmäinen, erittäin hapokas ja puolikuiva - kaikin puolin siis täydellinen minun makuuni! Juoma oli todella raikas ja tasapainoinen. Hintakin on varsin kohtuullinen eli 13,35 €. Ruokasuosituksena tälle Viinitien maahantuomalle Carl Loewen Quant Rieslingille on kala- ja äyriäisruuat ja se toimii hyvin mausteisten ruokalajien kanssa. Minusta tämä on myös oiva seurusteluviini. 
Aivan mahtava viinibongaus tässä tastingissa oli Dr. Hermann Erdener Treppchen Riesling Kabinett 2015, joka on Dr. Hermannin viinitilan tuotantoa Moselista. Viini on loistava yleisviini juustoille. Juuri hetki sitten pohdimme juustoille sopivia valkoviinejä ja tässä on yksi hyvä vaihtoehto. Tämä viini oli ihanan makeahko, joka minulle toimisi ihan yksinkin jälkiruokaviininä. Riesling on erittäin hapokas rypälelajike, joten se sopii erinomaisen hyvin makeiden viinien valmistukseen. Vaikka viinit ovat makeita, niiden raikas hapokkuus tekee kokonaisuudesta tasapainoisen. Antin juustosuositukset tälle viinille olivat miedot juustot ja sinihomejuustot - meillä ainakin menee tämä viini pian kokeiluun juustojen kera!


Kuva löytyi täältä
Viini- ja ruokamessujen tasting ja luento oli tosi kattava ja mielenkiintoinen. Kiitos Antti Uusitalolle! Mosel, raikkaat rieslingit ja fillarointi alkavat yhä vahvemmin kiiltelemään reissusuunnitelmissa! Seuraava kiinnostava tasting voisi ollakin viinien ja juustojen yhdistelmä. Vinkkaa, jos sellaisen bongaat!

Kokonaisuudessaan iltapäivän viinikattaus oli seuraava: 

Barth Riesling Brut

Carl Loewen Quant Riesling 2016

Anselmann Weißburgunder Trocken 2016

Dreissigacker Bechtheimer Silvaner 2013

Benedikt Baltes Buntsandstein Spätburgunder 2015

Dr.Hermann Erdener Treppchen Riesling Kabinett 2015




maanantai 6. marraskuuta 2017

Lahden ihana Bistro Popot!

Onneksi Lahteen on aina silloin tällöin asiaa! Lahdessa nimittäin houkuttelee erityisesti Bistro Popot, jonka lounaaseen olen kovasti tykästynyt! Toki aina kiinnostaa käydä yhdessä ihanassa kenkäkaupassa, klik klik, mutta Lahden vierailulla tekisi tuskaa ohittaa Bistro Popot!


Bistro Popotin lounaasta olen raportoinut blogiin aikasemminkin. Juttuun pääset tästä! Lounaalla on tarjolla erilaisia vaihtoehtoja: keittolounas, salaattibaari, keitto & salaattibaari, kotiruokalounas, pitkä lounas ja vielä pidempi lounas. Salaattibaari keiton kera oli minun valintani. Syyslomaperjantain lounaskeittona oli tomaatti-chilikeitto. Höystin keittoa parilla fetajuuston palalla. Keitto oli maukas ja pala leipää sen kanssa maistui erinomaisen hyvin. 




Bistro Popotin salaattibaarin tarjonta on runsas ja ruokaisa. Tällä kertaa tarjolla oli vihreää salaattia, tuoreita tomaatteja, meloneja, punajuurisalaattia, coleslawta, tsatsikia, peruna-makkarasalaattia, papu-tomaattisalaattia ja parsa-oliivisalaattia - ainakin. Jossain salaatissa oli kyllä kikherneitäkin. Lisäksi salaattibaarissa oli tarjolla lautasellinen lohta, metwurstia, revittyä possun niskaa, feta- ja brie-juustoa. Lautaseni sain kyllä mukavasti täyteen. Lounasseuralaiseni tykkäsi myös lounaasta. Saimme vatsamme täyteen aamupäivän pitkän juoksulenkin jälkeen.  



Leipää oli sekä tummaa että vaaleaa ja niiden kanssa pari eri levitettä. Tumma leipä toi mieleen makeudessaan saaristolaisleivän. Tykkäsin!

Bistro Popotin lounaaseen sisältyy vielä kahvit ja jälkkäri. Jälkiruokana oli pienet suupalat porkkanakakkua ja mokkapalaa. Kooltaan nämä pienet herkut olivat juuri sopivat täyttävän lounaan jälkiruuaksi ja ihanan maukkaita!




Bistro Popot vakuutti jälleen lounaallaan. A la carte -lista on myös houkutteleva. Listalta löytyy mm. simpukoita. Minua ainakin alkoi kovasti kiinnostamaan esim. Isänpäivän kolmen ruokalajin menu, tsekkaapa tästä! 

Lahden reissu olikin aivan nappireissu, kun pääsin saman päivän aikana Bistro Popotiin toisenkin kerran! Illan keikan jälkeen suuntasimme keskustaan vielä juomille ja päädyimme Popotiin maistelemaan viinejä. Jos etsit Lahdesta viihtyisää ja kivaa paikkaa, jossa nauttia juoman tai kaksi niin suosittelen lämpimästi Bistro Popotia! Matkan varrella tsekkasimme muutamat muut mestat, mutta kurkkaamamme baarit eivät houkutelleet. Vietimme illan viimeiset tunnit mm. etelä-afrikkalaisen rieslingin parissa. Maistoimme myös Moselin alueen rieslingiä - Alsacea unohtamatta. Illan makea päätös oli kivan kepeä Brachetto. 




Suosittelen lämpimästi Bistro Popotia niin lounaalla kuin illan viimeisille juomille. Viihtyisä ravintola, jossa on juomat ja ruuat kohdillaan! Bistro Popot

torstai 2. marraskuuta 2017

Yhden yön lomalla Helsingissä!

Syyskuisella Helsingin lomalla yövyimme hotelli Klaus Koossa, joka on vuosien aikana tullut meille tosi tutuksi. Tällä kertaa yövyimme tavallista fiinimmin eli yhdessä Klaus Koon kolmesta sviitistä. Meille valikoitui sviitti, jossa on todella jännittävä sotkanmunan muotoinen sänky! 







Sviittivieraille on varattu ikioma kattoterassi, jossa nautimme minibaarin antimista, auringosta ja näkymistä Helsingin kattojen yllä. Mahtava paikka!



Illallispaikaksi valikoitui tällä kertaa Corso Dining, josta olimme kuulleet paljon hyvää. Corsoon meidät houkuttelivat italialainen ruoka, herkullinen menu ja paikan viinit. Illan aloitimmekin aivan ihanalla Moselin alueen Rieslingillä. Riesling on ollut suosikkirypäleemme jo pitkään ja kesällä Alsacen reissulla tutustuimme todella tehokkaasti lempiviiniimme. 


Alkuruuaksi saimme eteemme ehkä maailman kauneimman risoton! Risotto oli kypsyydeltään ja koostumukseltaan aivan täydellinen. Maku oli suussa sulava, mutta valitettavasti risottoon oli heilahtanut suolaa vähän reippaammalla otteella. Jopa meidänkin makuun suolaa oli liikaa, ja samaa mieltä oli tarjoilijamme. Hieman harmitti palauttaa annos - olisimme niin halunneet syödä tämän. 


Mutta kyllä meille maistui sienet pastankin kanssa. Annos oli oikein maukas ja pasta erinomaisen makuista. Itse tehdyn pastan maun todella maistoi - ja tässä annoksessa oli suolaisuuskin kohdillaan. 


Myös illan punaviini oli todella onnistunut valinta ja sopi erinomaisesti 
pääruuaksi valikoituneen karitsan kanssa. Viini oli mukavan tasapainoinen eikä siinä ollut liikaa tanniineja. 



Mirkan pääruoka oli siis ylikypsää karitsan niskaa ja risottoa. Erittäin hyvä setti! Täyteläiset mauat ja liha suli suuhun. Ei siis huomautettavaa ;)


Pauliinan pääruoka oli niin Italiaa kuin olla voi! Annoksessa oli suussa sulavaa burrataa, tomaattia ja gnocchia. Ja oli muuten niin hyvä ja täyttävä annos. Ihanan autenttisen makuista safkaa.  


Corsossa oli maukasta safkaa. Risoton suolaisuus korjattiin tyylillä ja olimme illan annoksiimme oikein tyytyväisiä. Saimme siis risoton tilalle alkuruuaksi pastat ja loppulaskussa ei alkuruuista veloitettu lainkaan. Olisimme olleet jo tosi tyytyväisiä siitä, että suolainen alkuruoka vaihtui, joten huomiointi laskussa tuntui todella hyvältä asiakaspalvelulta.  

Viiniosaamista ravintolasta löytyy ja Corsossa pääsee maistelemaan ravintolan oman maahantuonnin juomia. Meidän illan viinit olivat aivan huippuja ja sopivat ruokien kanssa hyvin yhteen. Hintalaatusuhde Corsossa on hyvä ja mieluusti illastetaan Corsossa uudestaan. Ruoka oli aidon italialaisen oloista ja makuista. Suosittelemme vahvasti siis.   

Parasta illallisellamme ruuan ja juoman lisäksi oli aivan loistava tarjoilijamme, joka palveli meitä ystävällisesti ja ammattitaitoisesti koko illan. Viivi todella osasi hommansa ja sai meidät viihtymään täysillä. Oli ilo seurata hänen ammattitaitoista työskentelyään ja palvelualttiuttaan. Kiitos kaunis huippupalvelulle meidän onnistuneesta illasta!

Corsosta poikkesimme jälkkäreille Naturaan, koska Naturassa tarjoillaan meidän mielestä maailman parasta jälkiruokaa! Frozen Yougurt on yhdistelmää makeaa, raikkautta, keveyttä ja kirpsakkuuttakin. Jäinen jugurtti, vadelma ja hunajakenno on ihan mahtava kombo! 


Illallisen ja jälkiruuan jälkeen suuntanamme oli suosikkicocktailbaarimme A21Decades 10-vuotis synttärijuhlat! Skål på den saken! Vietettiin ihana ilta cocktailien ja juhlahumun parissa. Oli mahtavaa päästä juhlimaan suosikkibaarimme juhlia. Ja olipa hei mahtavaa, että "kotiin" oli tällä kertaa lyhyt matka. Suosittelemme lämpimästi minilomaa pääkaupungissamme. Taas oli niin kiva reissu!





sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Juurileipää!

Leipä ja erityisesti juurileipä on vaan niin hyvää. Leipää olen syönyt aina ja tykännyt siitä niin paljon! Ravintolavierailuilla ollaan aina kiinnitetty huomiota leipiin ja muistijäljen ovat jättäneet mm. Chef & Sommelierin leivät ja siellä erityisesti taivaallisen ihana rosmariinilla maustettu ruisleipä. Ravintola Ragun illallisella leipävalikoima oli mieletön ja onneksi Helsingistä löytyy nyt ihana leipomo-ravintola Levain, joka on leivänrakastajan taivas! Viimeksi olin juurileivästäaivan fiiliksissä ravintola Kerhon lounaalla - mahtavaa, että lounaalla tarjotaan ihan todella hyvää juurileipää! 

Ravintola Kerhon leipomon, konditorian PH7:n leipiä maistelimme myös taannoisella Tukholman risteilyllä. Suosittelen tutustumaan konditoria PH7:n tuotteisiin - leivät olivat ihan älyttömän hyviä! Ja niin ovat konditorian makeat tuotteet myös. 


Juurileivät ovat minun makuun aivan täydellisiä leipiä. Itse innostuin toden teolla juurileivän leivonnasta viime syksynä, kun osallistuin Järvenpään Opiston loistavalle ruisleipäkurssille. Ruisleipäkurssi kesti yhden illan (noin 4h) ja kurssin vetäjänä toimi Tiia Salonen, joka todella hyvin opetti meille perinteisen, juureen leivotun ruisleivän salat.

Taikinan oli Tiia tehnyt meille valmiiksi, koska juureen leivottu leipä vaatii aikaa. Ensin sekoitetaan kädenlämpöiseen veteen (1,5l) juuri (2 dl) ja niin paljon jauhoja, että syntyy sakea velli. Tämä seos jätetään lämpimään ja vedottomaan paikkaan 1-2 vuorokaudeksi. Seosta voidaan sekoitella ja hämmennellä joitakin kertoja ja lisätä samalla jauhoja. Seuraavana päivänä on erittäin tärkeää muistaa ottaa juurta talteen seuraavaa leivontakertaa varten!  

Tässä vaiheessa taikinaan lisätään suola (3-4 tl) ja se alustetaan niin, että se on sopivan kiinteää. Jauhoja kannattaa lisätä vähitellen, koska jauhot imevät nestettä ja taikina saattaa muuten turvota turhan kovaksi. Hieman löysemmästä taikinasta tulee maukkaampi leipä. 



Alustetun taikinan pinta tasoitetaan ja siihen painetaan kämmensyrjällä risti. Taikina jätetään kohoamaan vedottomaan paikkaan 1-2 tunniksi, ja ristikuvion kadottua taikina on valmis leivottavaksi. 


Taikina painellaan kiinteäksi ja siitä pyöritellään limppuja tai reikäleipiä. Teimme kurssilla ruislimppua, reikäleipää ja pieniä ruisleipäsiä. Reikäleipiin tuleva taikina kannattaa jättää vähän löysemmäksi. 




Oli kiva seurata ammattilaisen työtä ja myöskin itse saada opastusta erityisesti tässä leivän pyörittämisvaiheessa. 








Leivän annetaan kohota liinalla peiteltynä noin tunnin verran, kunnes pinta hieman repeilee. 






Reikäleivät ja ruisleipäset voi pistellä haarukalla ennen uuniin laittamista ja myöskin suihkauttaa vettä päälle. 


Paistoimme leipiä noin 225-250 asteessa hetken ja sen jälkeen lämpötilaa alennettiin noin 200 asteeseen ja paistamista jatkettiin noin puoli tuntia. Limput ovat kypsiä, kun ne kumisevat ontosti pohjaan koputellessa. Reikäleivät paistuvat noin 20-30 minuuttia. 



Arvatkaa vaan, miten ihanalta maistui uunituore (eka itse tehty!) ruisleipänen voin kera!





Ruisleipäkurssi oli yksi parhaista ruokaan liittyvistä kursseista, joihin olen osallistunut. Kurssin myötä olen itse innostunut leipomaan juurileipää kotona. Kurssilta saimme Tiian 40 vuotta vanhaa ruisjuurta matkaan, josta on aivan huippua leipoa niin ruisleipää kuin vaaleampaa versiota. Viimeisin innostus ruisleivän saralla on ollut maustaa se Chef & Sommelierin tapaan rosmariinilla. Aika hyvää tuli ensi kerralla - saa nähdä millaista huomenna! Juurileivän ja -sämpylöiden leipominen on hauskaa puuhaa. Omat kotileipomukset ovat onnistuneet vaihtelevalla menestyksellä ja varsinkin paistoaikaa on pitänyt seurailla tarkkaan, uunit kun ovat erilaisia. Mutta tekemällä oppii, toivottavasti! 

Taannoisen Hesarin jutun innoittamana olen viime aikoina ollut erityisen innostunut leipomaan vaaleaa leipää ruisjuureen. Suosittelen tutustumaan Hesarin juttuun! Ohje on tosi hyvä ja olen saanut tällä reseptillä aikaan ihania sämpylöitä. Paras paistotulos on tullut, kun olen käyttänyt pizzakiveä. Jutussa annetaan ohje myös vehnäjuureen valmistukseen ja vehnäjuurileipään. Tähän tutustun seuraavaksi - kohta alkaa olemaan jääkaappi täynnä erilaisia juuria! Hesarin jutun lisäksi suosittelen tutustumaan Teemun ja Markuksen leipäkirjaan ja jos oikein todella innostunut hapanjuurileivonnasta, kannattaa liittyä facen Hapanjuurileipojat-ryhmään. 


Mutta jos sä et innostu juurileivonnasta, niin sitten kannattaa käydä hakemassa omat leivät Levainista, jonka nimikkoleipä on niin hyvää. Yksi pitkäaikainen leipäsuosikkini on Fazerin Grand Blanc -leipä, jota usein nappaan matkaan City Centerin myyntipisteestä. Uusin suosikki on kotikulmilla sijaitseva ravintola Kerho, josta juurileipää on myynnissä myös kotiin ostettavaksi edulliseen hintaan. 

Oispa kiva kuulla, mitkä ovat sinun leipäsuosikkisi? Tai mistä sinä käyt ostamassa herkkuleivät? Ootko jo kokeillut juurileivän tai -sämpylöiden leipomista? 


  


tiistai 24. lokakuuta 2017

Story Korttelissa!

Kampin Kortteli on meistä niin kiva ravintolakeskittymä! Korttelin avajaisissa ihastuimme Storyn täydellisen makuisiin burgereihin, joten illan ravintolan valinta oli sitten aika helppoa. Kaipasimme nimittäin kunnon annokset ruokaa ja hetken Korttelissa pyörittyämme päädyimme Storyyn. 

Storyssa ollaan poikettu kahvilla, aamiaisellalounaalla ja maistelemassa sinisimpukoita. Meillä on paikasta pelkkää hyvää sanottavaa ja niin oli tämän viimeisenkin vierailun jälkeen.

Lauantai-iltaan kaipasimme ruokaa, jolla jaksaisi hipata illan keikan. Mirkan valinta osui Storyn burgeriin (13,90 €) ja Pauliinan Reuben Sandwichiin (14,90 €). Molemmat valitsimme lisukkeeksi perunat aiolilla (4 €). 

Mirkan burger oli mehevä ja pihvi oli täydellisesti paistettu. Burger oli hyvänkokoinen ja maut olivat kohdallaan. Just niin kuin kuuluukin!


Reuben Sandwichia ihailin edellisviikolla ravintola Pennyssä ja ah, olipa ihanaa päästä näin pian kokemaan tämä makuelämys. Reuben-leipä on minulle uusi tuttavuus. Reubeniin käytetään maalaisleipää, häränlihapastramia, juustoa ja hapankaalia. Storyn Reuben-leipä oli hyvä ja kooltaan reilu! Täytteitä oli runsaasti, samoin makua. Leipä oli maukas ja grillattu hyvän rapeaksi. Tähän iltaan juuri sellaista safkaa, mitä todellakin tarvitsin.  


Paahdettuja perunoita oli molemmille reilu kulhollinen. Pienempään nälkään perunat kyllä riittäisivät kahdellekin jaettavaksi. Tosin olivat niin hyviä, että viimeisestä perunasta saattaisi tulla pieni vääntö ;). Tässä annoksessa toteutui yksinkertaisuuden ydin; todella maistuva annos ilman mitään turhia hässäköitä.


Meistä Story Korttelissa hinta ja laatu todella kohtaavat. Söimme tosi hyvät ja reilut annokset alle kahdellakympillä ja jaksettiin humpata yhteen asti yöllä! Story on mutkaton mesta, jossa viihtyy niin aamiaisella, kahvilla, illallisella tai vaikka viinilasillisella. Suosittelemme!

perjantai 20. lokakuuta 2017

Ravintola Kerhon lounaalla Tuusulassa

Vuosikausia on taattu loman merkki ollut lounastaminen ravintolassa, niin tänäkin syksynä. Tällä kertaa vuorossa oli syksyllä ovensa aukaissut Ravintola Kerho, joka toimii upeassa punatiilisessä rakennuksessa. Tässä kauniissa rakennuksessa on aikaisemmin toiminut mm. Hyrylän varuskunnan upseerikerho. Ravintola Kerho tarjoaa lounasta, a la cartea ja löytyypä ravintolasta myös pieni kahvila täynnä ihania herkkuja ja kaikkea kivaa kotiin ostettavaa tai vaikka lahjaksi. Suosittelen lämpimästi esimerkiksi ihania suklaapalloja!

Lounaslistalla oli tarjolla maa-artisokkakeittoa (9,50 €), lihapullia perunamuusilla (11 €) ja broilerinrintaa tomaattikastikkeessa (11 €). Lounaaseen sisältyy salaattipöytä, ravintolan leivät ja kahvi / tee kera pienen makean. 



Salaattipöydässä oli vihreää salaattia, pastasalaattia, tuoreita vihanneksia ja ruokaisa kuskussalaatti. Salaattipöydän antimista huomion kuitenkin vei Kerhon upeat leivät. Juurileipä oli todella hyvää, samoin kuin ruisleipä. Leivän kanssa maistui ehta voi.  




Maa-artisokkakeitto oli maultaan lempeä ja täyteläinen. Rapeat ja suolaiset krutongit toivat keittoon hyvän säväyksen ja reilusti makua. 



Lihapullat ja perunamuusi maistuivat syöjälle. Ehkä pari pullaa olisi voinut olla lautasella lisää, vaikka näytti niitä nytkin olevan jo 10! Myös muusi oli herkullista. 


Broilerin kanssa tarjottiin voimakkaanmakuinen tomaattikastike. Lisukkeena oli spagettia. Tomaattikastike vahvuudellaan sopi miedon broilerin kanssa. Minusta annos oli aivan reilu, syöjä olisi kaivannut lautaselleen vielä palan kanaa. Olisikohan pitänyt käydä keittiössä kysymässä....?


Lounaan jälkeen nautimme vielä kahvit ja teet sekä jälkkärinä olleet aivan maukkaat korpunpalat. Minä tykkäsin Kerhon lounaasta. Ruoka oli kaikkien mielestä hyvää ja herkullista. Hieman kritiikkiä tuli annosten koosta. Päähuomion lounaalla itse ruokien sijaan vei kuitenkin ihana juurileipä, oon niin fiiliksissä, että kotikulmilta löytyy näin maukasta leipää. Lounaalle tullaan toistekin ja iltaruokailu on myöskin houkutteleva vaihtoehto.  

Ruokailun jälkeen piipahdimme vielä kahvilan puolella, jossa oli vitriini täynnä niin ihania kakkuja ja leivoksia. Täällä kannattaa kyllä poiketa kahvilla ja kakulla! Ja ostoksilla! Minä ihailin hyvän tovin hyllyjen herkkuja: erimakuisia suklaalakritsi-palloja, näkkileipää, myslejä jne. Mukaan tarttui sitten ihanan rouhea patonki (3 €) iltapalalle.